Tuikku pisti sakset naulaan

Pentti Nikulainen rutisti Tuija Sepposta kiitokseksi kaikista vuosista. – Kiitos taas väljästä hatusta ja hyviä eläkepäiviä, Nikulainen kiitteli.

Kukas sen tukan nyt leikkaa?

Tuija ”Tuikku” Sepponen tuli parikymppisenä Haukivuorelle ja on siitä lähtien toiminut monien haukivuorelaisten miesten, naisten ja lasten luottoparturi-kampaajana.
– Nyt on töitä tullut tehtyä jo 42 vuotta ja on aika jäädä eläkkeelle, Tuija sanoo.
– Mitään ongelmaa minulla ei asian suhteen ole. Olen varma että osaan jäädä oikein mainiostikin eläkepäivä viettämään.

Ja todellakin, Tuija on tehnyt parturin töitä hyvin nuoresta.
– Ensimmäinen työni oli jo 11-vuotiaana. Menin silloin kesäksi vieraalle kotiapulaiseksi. Hoidin vauvaa ja taaperoa sekä siivosin ja tiskasin, kerto Tuija.
– Palkka oli 100 markkaa kuussa. Tuohon aikaan se oli iso raha ja vieläpä sen ikäiselle tytölle.
Tuijalle ehdotettiinkin että hän voisi hakeutua lastenhoitoalalle, mutta se ei tuntunut omalta.

Sitä Tuija ei osaa kertoa, mikä hänet parturiksi lopulta sai lähtemään. Kuitenkin opiskelut Mikkelin ammattikoulun parturilinjalla alkoivat jo 14-vuotiaana. Opiskelujen ohella Tuija teki myös töitä.
– Koulusta valmistuin vähän ennen kuin täytin 16 vuotta eli kamalan nuorena.
Kaikki ihmettelivät valmistujan nuorta ikää, sillä yleensä ammattikoulu aloitettiin vasta 16-vuotiaana.
– Sain rehtorilta stipendin, hopeisen Leijona-merkkisen rannekellon, joka on minulla edelleen olemassa, kertoo Tuija.

Koulun jälkeen tie vei Mikkelistä Ristiinaan ja siellä elämään astui rakkaus.
– Olin 18-vuotias ja hullaannuin täysin omaan prinssiini. Olen edelleen saman miehen kanssa ja mies sen kuin paranee vaan vuosi vuodelta, Tuija kehuu.
Tuija teki kiepin myös Rantasalmella, kunnes hänet houkuteltiin takaisin kotikonnuilleen yrittäjäksi. Vuosi oli 1978.

Alkuun Tuija teki vain parturin töitä, mutta asiakaskunta laajeni pikkuhiljaa. Myös naisia alkoi käydä Tuikulla.
– Kokonaiset perhekunnat vauvasta vaariin ovat olleet asiakkaitani. Jotkut jopa aivan alusta lähtien, Tuija iloitsee.
– Kesäaikaan myös liikkeen ovi kävi entistä vilkkaammin, kun kesäasukkaat tulivat luottoparturinsa penkkiin.

Eläkepäivinään Tuija aikoo mennä metsään: marjastaa ja sienestää sekä nauttia vapaudesta.
– Ennen kaikkea minä aion omistautua miehelleni. Nyt alkaa meidän laatuaika. Asiakkaat kyllä meinaavat laittaa vähän hanttiin, mutta elämässä pitää olla muutakin kuin työ, napauttaa Tuija.
– Minulta kysytään että: ”Mitä me sitten sanotaan, kun joudutaan menemään uudelle kampaajalle tai parturille.”
Ja Tuijan mukaan miehet varsinkin vaikeroivat, etteivät osaa sanoa mitään kenellekään.
– Se on nyt vaan oltava rohkea, minä sanon.

Tuija myöntää että asiakkaita tulee ikävä, mutta toisaalta, eihän hän ole mihinkään Haukivuorelta lähdössä.
– Tuollahan me torin nurkalla tavataan varmaankin harva se päivä, nainen nauraa.
Suunnitelmissa on myös entistä tiiviimpää mökkeilyä ensi kesänä sekä yhdessäoloa.
– Nukkumiselle ja oleilulle aion myös antaa aikaa, sanoo Tuija.
Pariskunta käy kahdesti vuodessa ulkomailla. Siitä tuskin tingitään jatkossakaan.
– Silti olemme molemmat kotona viihtyvää sorttia, joten parhaiten meidät varmaan löytää sieltä. Ja kesällä mökiltä, Tuija päättää.