Onni oli toukokuun lopulla rantakävelyllä Haukivuorella.

Haukivuorelaiset heiluhännät pitäisivät kaverien kohtaamisista.

VIRPI KONTINEN

Mennyt talvi on Haukivuorella ollut koiratapaamisten suhteen hiljainen. Nyt kuitenkin on havaittavissa toiminnan virkistymistä, kun pienellä porukalla on käyty ryhmätreffeillä. Niihin on keräännytty ilman erillistä, virallista koolle kutsumista, mutta välillä esimerkiksi Whatsappilla viestien.
– Vapaamuotoisilla treffeillä ei ole viime aikoina ollut mukana kouluttajaa. Tapaamisissa on menty osallistujien toiveet huomioiden. Joku on halunnut vaikka treenata näyttelyä varten, paikallinen koiraharrastaja Sini Roponen valaisee.

Mitä koirat ja omistajat isommista, kaikille avoimista koiratapaamisista Roposen mukaan hyötyisivät? Ensinnäkin se olisi hieno tilaisuus tutustua toisiin, erilaisiin ihmisiin ja lemmikkeihin. Koiraharrastuksissa ja niihin liittyvissä kohtaamisissa tärkeä rooli on sosiaalisten taitojen harjaannuttamisella.
– Kokoontumiset ja yhdessä oleminen vahvistaisivat yhteisöllisyyttä. Jos haluaisi, voisi esimerkiksi jutella muiden koiranomistajien kanssa vain koirajutuista.
Kokemusten vaihtamisella on iso rooli myös, sillä yksittäinen harrastaja voi löytää joukosta samanhenkisiä tukihenkilöitäkin. Voi saada esimerkkejä siitä, mitä oman koiransa kanssa voisi harrastaa.
Turhaa ei ole sekään, että tapaamiset motivoivat turrejen taluttajia liikkumaan enemmän.

Jukka Tamminen näyttää Eljas Pölhölle, mihin kohtaan taulu laitetaan.

Haukivuorta esittelevän taulun raamit saivat mallinsa aseman historiasta.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Tähän se tulee, tähän laitetaan aluspuu. Näin pohtii haukivuorelaisille tuttu Jukka Tamminen aseman makasiinin äärellä matkailutaulun sijoittamista.
Punainen makasiinirakennus saa kesäkuun alussa uuden informaatiotaulun.
Idean isä on Kyyveden vapaa-ajanasukas ja Haukivuoren puolestapuhuja Jukka Ahtiainen.
Eikä taulun rakentamiseen ole anottu senttiäkään yhteiskunnan tukea, sillä Ahtiainen halusi huolehtia myös kustannuksista.
– Ei ollut yhtään byrokratiaa, Jukka Tamminen iloitsee.
Rakennuksen omistavalta Väylävirastolta on toki kysytty lupa. Kysely poiki myös parannuksen itse makasiiniin, sillä Väylävirasto lupasi korjata vanerilla peitetyn ikkunan samalla.

Aluejohtokunnan jäsen Eljas Pölhö on miettinyt taulun sisältöä. Esille tulevat ainakin peruskohteet, kuten satama ja retkipolut. Kartta tietenkin.
– Wanhassa Osulassa on matkailuneuvonta, mutta se ei ole aina auki. Tämä on auki ympäri vuorokauden, Pölhö sanoo.
Tauluun tulee tilaa myös vaihtuville ilmoituksille. Rajallisia vapaita tiloja käytetään harkitusti, eikä uusi taulu ole yleinen mainostaulu. Epäsiisteys ja epäajankohtaiset ilmoitukset vaivaavat monia ilmoitustauluja.

Toimeksiantaja Jukka Ahtiainen on tunnettu rautatiehistorian harrastaja ja siihen liittyy myös uuden taulun olemus.
Tamminen sai Ahtiaiselta kuvan Haukivuoren asemalla ennen olleesta, rautatiearkkitehtuuriin sovitetusta taulusta, ja uudesta tehtiin hyvin samantyylinen.
Taulu on jo valmiina Tammisen kotona, ja se asennetaan lähipäivinä.

Heinolanjoki tuo Pitkäahon soisten alueiden vesiä Lonkarinjoen kautta Kyyveteen. Kevään sulamisvedet pauhasivat vappuviikonloppuna Saksalanharjun kohdalla, jossa joki alittaa kantatie 72:n.

Uudessa hankkeessa tavoitellaan vesistön tilaa parantavia toimenpiteitä järveä kuormittavilla valuma-alueilla.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Kyyvedellä on aloitettu yksi neljästä Ely-keskusten koordinoimista hankkeista, joissa etsitään ratkaisuja valuma-alueiden vesienhallintaan.
Vuoden 2024 syksyyn saakka jatkuvassa hankkeessa pestattiin järvelle oma valuma-aluetalkkari. Hän on Jyväskylästä kotoisin oleva Eeva Lahtinen, joka muutti hankkeen myötä Mikkeliin asumaan. Kyyvesi on Lahtisen mukaan vaikuttavan suuri.
– Sillä on iso valuma-alue, joka ulottuu Pieksämäelle, Kangasniemelle ja Mikkeliin. Virtoja tulee yllättävän kaukaakin, se pitää hahmottaa.
Myös Kyyveden tila vaihtelee sen mukaan, mistä kohtaa mitataan.
– Kun katsoo vesikarttoja, on järvialueita, jotka ovat hyvässä ekologisessa tilassa, mutta se ei tarkoita, etteivät ne voisi olla samalla myös uhattuna.

Lahtisen työnantaja on ProAgria Etelä-Savo, jonka ydintoimintaa on maatalousyrittäjien palvelu ja neuvonta. Ely-keskuksen rahoittaman hankkeen yksi tarkoitus onkin tarjota maanomistajille tietoa ja työkaluja vesistöjen huomioimiseen.
– Tavoitteena on edistää maa- ja metsätalouden valumalähtöistä vesienhallintaa. Että henkilöt pääsevät tutustumaan konkreettisesti ratkaisuihin ja menetelmiin, Lahtinen sanoo.

igitreenien ensimmäiseen tapaamiseen saapuivat Saimi, Eija, Toini, Olli, Leena, Eila ja Sinikka (pöydässä vasemmalta alkaen myötäpäivään). Taustalla tilannetta selvittää hankeohjaaja Taru Silaste.

Vaikka oppiminen on antoisinta porukassa, niin digiapua on saatavilla jopa omaan kotiin saakka.

VIRPI KONTINEN

Viime maanantaina hankeohjaaja Taru Silaste ja hankepäällikkö Laura Asikainen tulivat Mikkelin Setlementti ry:stä Haukivuoren kirjastolle pitämään Digitreenejä. Mistä on kyse?
– Setlementti käynnisti tänä vuonna Ikädigi-hankkeen, joka jatkuu vuoden 2025 loppuun. Hanke lisää ikäihmisten medialukutaitoa ja samalla digitaalisten laitteiden ja sähköisten palveluiden käyttöä. Ongelmia ratkaistaan ohjatusti oman tekemisen kautta, Asikainen kertoi.
Mikkeliin, Kangasniemelle ja Mäntyharjuun ulottuva hanketoiminta on maksutonta eikä edellytä Setlementin jäsenyyttä.
Haukivuorelaisilta asiakkailta tuli toive, että kylällä järjestettäisiin nimenomaan ryhmäohjausta. Nyt aloitettua huhti–toukokuista kurssitusta on tarkoitus jatkaa syksyllä ja silloinkin ryhmässä.

Entä ensimmäisen tapaamiskerran osallistujat – Leena, Sinikka, Eija, Olli, Eila, Saimi ja Toini – mikä teidät sai tulemaan paikalle?
– Työelämässä oli pakko oppia digiasioita, ja siellä sai niihin opastusta. Nyt on vaikeampaa kestää kehityksen mukana. Digitalisoituneessa arjessa tulee uudistuksia, ja ainahan voi oppiakin jotakin, kurssilaiset täydentelivät toistensa kertomia syitä.
Älypuhelimet mainittiin erityisesti niinä laitteina, joiden käyttämiseen apuja tarvittaisiin.
– Sain älypuhelimen ja sille saatteen koeta oppia käyttämään, Toini kevensi tunnelmaa.
Kurssille tulemisen kimmokkeista Olli huomioi senkin, että digisanasto vaihtelee kovin eri kielillä. Vetovoimaa kurssille voi tulla siitäkin, että kurssitettavat tunsivat toisensa jo etukäteen. Kurssista oli myös tiedotettu ja sitä markkinoitu hyvin sekä Setlementillä että paikallisella ilmoitustaululla.
Osa osallistujista oli käynyt jo lähikirjaston aiemmin järjestämässä digiopastuksessa.
– Myös Mikkelin Omatorilla opastusta on ollut, Saimi kertoi.

Eija Sanisalo aloitti Haukivuoren apteekissa vuonna 2019.

Haukivuoren apteekkia elokuusta 2019 pitänyt apteekkari Eija Sanisalo on maaliskuun lopussa ottanut hoitaakseen Ristiinan apteekin toiminnot.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Sanisalo on henkilöstötilanteen takia työskennellyt vielä myös Haukivuorella, ja lopullinen lähtöpäivä ei ole tiedossa. Haukivuoren uudesta apteekkarista odotellaan lähiaikoina Fimean päätöstä. Hakuaika on päättynyt, ja hakijoita on useita.
– Hyvän apteekkarin saatte tilalle, valittiin kuka tahansa, Sanisalo lupaa.
Haukivuoren apteekin henkilökunnasta ja asiakkaista hänellä on vain hyvää sanottavaa.
– Olen tykännyt kovasti, ja lähtö on varmaan haikea paikka. Olen pitänyt asiakkaista ja ystävystynyt monen kanssa. Täällä on huippuihmisiä. Haluan pitää yhteyksiä jatkossakin.

Vaalijulisteet olivat vielä alkuviikosta esillä keväisellä Keskustiellä.

Äänestysprosentti oli keskitasoa alhaisempi.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Keskusta kärsi toisen peräkkäisen suuren vaalitappion sunnuntain eduskuntavaaleissa. Keskusta menetti asemiaan myös monilla sille ennen vahvoilla alueilla.
Haukivuoren äänestysalue tekee poikkeuksen, sillä täällä keskusta sai yhtä vahvan kannatuksen kuin neljä vuotta sitten.
Annetuista äänistä 38,6 prosenttia meni keskustalle. Alueen selvä suosikki oli eduskuntaan noussut Vesa Kallio, joka sai 215 ääntä.
Äänestämässä alueella käytiin maan yleistä aktiivisuutta vähemmän. Äänestysprosentti oli 64,8, kun koko maassa se oli 71,9.

Haukivuorelta eniten ääniä saaneet

Vesa Kallio (kesk.) 215
Jaana Strandman (ps.) 101
Jarno Strengell (sd.) 61
Oskari Valtola (kok.) 59
Laura Hämäläinen (kesk.) 57
Antti Häkkänen (kok.) 53
Jatta Juhola (sd.) 49
Tapio Honkamaa (kesk.) 47
Sami Järvinen (ps.) 39
Sheikki Laakso (ps.) 16
Juho Eerola (ps.) 15
Hanna Kosonen (kesk.) 14
Satu Taavitsainen (liik.) 11
Liisa Ahonen (kd.) 10

Haukivuoren yhtenäiskoulun päättöluokkalaiset Tanja Hytti, Viivi Särkkä ja Aino Neuvonen hakevat Esedulle.

Ammatillinen koulutus on kasvattanut suosiotaan.

VIRPI KONTINEN

Haukivuoren yhtenäiskoulun tänä keväänä päättävät pohtivat parhaillaan yhteishaussa, mihin peruskoulun jälkeen mennään.
Enää ei aina haluta samaan paikkaan tai samalle koulutusalalle kuin kaverit.
Haastatellut yhdeksäsluokkalaiset pyrkivät Mikkelin Esedulle. Tanja Hytti on pienestä asti ollut kiinnostunut hius- ja kauneudenhoitoalasta.
– Hakuvalinta oli helppo, hän arvioi.
Viivi Särkkää taas johdattelee perustason ensihoitajaksi harrastus eli vapaapalokunta. Myös Aino Neuvosella on selvät sävelet. Hän aikoo erikoistua maatalousalalta eläintenhoitajaksi.
– Minä punnitsin logistiikka- ja rakennusaloja. Jälkimmäinen voitti, kertoo Amar Dzemaili, joka on yksi neljästä päättöluokkaa käyvästä pojasta.

Yhtenäiskoululaiset ovat opiskelleet pienessä yhteisössä, ja siksi osalle heistä siirtyminen kaupunkiin voi olla vaikeaa. Enemmistö yhdeksäsluokkalaisista on menossa Mikkeliin, ja yksittäisiä hakijoita pyrkii Jyväskylään, Vantaalle ja Kuopioon.
Viime vuosi oli Mikkelin kaupungissa poikkeuksellinen: päättöluokkalaisista ammattikoulutukseen suuntasi useampi kuin lukioon.
– Ammattiopetuksen suosio on noussut koko ajan, opinto-ohjaaja Tomi Laamanen sanoo.
Opiskelupaikkojen tarjontaan ja kysyntään vaikuttavat avoimet opiskelupaikat, ikäluokan suuruus ja alojen medianäkyvyys. Sekin vaikuttaa, että esimerkiksi logistiikka- sekä sosiaali- ja terveysaloilla on tekijäpulaa.

Jalkahoitaja Leila Nykäsellä on Pieksämäen talollaankin hyvät toimitilat ja varusteet, joiden avulla asiakkaiden vaivat helpottavat.

Kopilla aloittanut jalkahoitaja Leila Nykänen auttaa eroon kovettumista, halkeamista ja muista ihovaivoista.

VIRPI KONTINEN

Haukivuoren taksikopista on tullut pieni hyvinvointipalveluiden tavaratalo. Uusimpana palveluna kopilta saa jalkojen hoitoa.
Jalkojenhoito, hoiva- ja kotipalvelu Leila Nykäsen kotipaikka on Pieksämäki, mutta yrityksellä on ollut toimintaa Haukivuorellakin. Asiakkaiden ensisijaiseksi vastaanottopaikaksi kylällä on vakiintunut vanhan taksikopin vuokrattava tila Keskustien varrella.
Kopilla toimii myös Jaana Oittisen parturi-kampaamo Letti ja hierontayrittäjä Anu Kinnunen.
– Aion aloittaa huhtikuun alusta säännölliset viikkokäynnit Haukivuorella. Käyntipäiväksi tulee ehkä keskiviikko, Leila Nykänen kertoo.

Jalkahoitoja varten taksikoppiin remontoidaan moderni hoitolatila. Esimerkiksi ajanmukaiset hoitovälineiden säilytyspaikat helpottavat työntekoa.
– Tietysti, jos asiakkaan on hyvin vaikea päästä Keskustielle, pystyn tekemään kotikäyntejäkin edelleen.
Kotikeikat ovat siitä hankalia, että laajalle levittäytyvällä kylällä ajaminen vie paljon aikaa ja polttoainettakin. Lisäksi kodeissa hoitaja joutuu monesti koetukselle, kun työasennot väliaikaisilla hoitopisteillä voivat olla vaikeita.

Liisa Pulliainen pistää näytelmässä Olli Lahden kuriin.

Juhlavuoden näytäntökaudella teatterilaiset hurmaavat komediallisella kappaleella.

VIRPI KONTINEN

Harrastajateatteri Henkireikä tuo taas tänä suvena kesäteatteria kulmakunnalleen. Esitykset jatkuvat viimevuotiseen tapaan Wanhan Sahan kulttuuriklubilla, jonne esisopimus Tiilipiippu ry:n kanssa solmittiin jo viime syksynä. Teatteri Henkireiän puheenjohtaja ja pitkäaikainen näyttelijä Jouko Ritsilä pitää esityspaikkaa erinomaisen hyvänä.
– Tilaa riittää erilaisille näytelmille, ja vanhan sahan tiloihin siivilöityvä aurinko luo tunnelmaa.

Tulevan kesän näytelmänä on Hannu Patamaan käsikirjoittama Remontti, jossa farssi yhdistyy komediaan. Pääaihe on eläkeläisen taloremontti, johon sotkeutuu murtovaras.
Reipasvauhtisen, monien käänteiden ja erilaisten henkilöhahmojen ryydittämän näytelmän ensi-ilta on 27. kesäkuuta. Kaikkiaan esityskertoja on seitsemän.
Henkireiän sihteerin Kari Rämön mukaan suunnitelmissa on, että kahteen näytökseen pääsisi Haukivuoren asemalta tilauskuljetuksella. Aikomuksena on myös kohentaa Sahan pysäköintipaikkojen toimivuutta.
– Uutta tänä vuonna näytöksissä on, että lavaste- ja tekniikkaosuuksilla on omat tiiminvetäjänsä, avaa puolestaan Ritsilä.
Juhlavuutta esityskauteen on odotettavissa tavallista enemmän, sillä Henkireikä täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Remontti on jo teatterin 32. produktio. Tapa, jolla merkkivuotta juhlistetaan, on vielä mietinnän alla.

Esteri on harvinaisen pirteä ikäihminen, jonka kurkkuun juuttuva pastilli on tehnyt jo monta hauskaa tepposta.

Putous-hahmosta jalostui riemastuttava supersavolainen.

VIRPI KONTINEN

Haukivuorelle pelmahti asumaan viriili ja vetreä ikäihminen, Esteri Vakkilainen. Tieto hänestä on levinnyt Putous-ohjelmassa esiintymisen myötä valtakunnallisesti.
Kolmen jakson jälkeen tiedetään, että Esteri on hevosrakas, porkkanan persiljan kanssa smoothieksi surauttava ja julkisuudesta unelmoiva harrastajateatterilainen.
Sen sijaan marketeista ja epoksin sekä Botoxin eroista hän ei ole ihan ajan tasalla.
– Näin on näkemykset, kuittaa häntä ansiokkaasti esittävä Joonas Kääriäinen, joka Esteriksi muuntuessaan hölpättää savoa.

Haukivuoreen Joonaksen yhdistää lapsuudenkoti, kalvitsalainen maalaistalo, jota asuivat isovanhemmatkin. Sukua on Kalvitsassa edelleen.
– Esterissä näkyy eteläsavolainen asenteeni, Joonas arvioi.
Joonaksen isä Esa Kääriäinen kiittää Esterissä ilmenevää paikallisuutta. Esa tutustui esterimäiseen hahmoon jo pari vuotta sitten. Se näyttäytyi Kaukasus-teatteriryhmän videolla ja näytöksessä Paukkulassa. Joonas kehitteli mummelinsa tilanteessa, jossa Kaukasuksen osuuskuntaan kuvitteellisesti pyrki uusi hahmo.

Esterin tunnistaa muotisuuntauksia kunnioittamattomista releistä. Hihkaisevaan tyyliin puhuja kehittyy jakso kerrallaan, yllätyksittäin.
– Esteri on nyt viritetty versio, 2.0 Esteri. Fysiikka ja ääni pysyvät samoina, mutta hahmo kasvoi pystyväksi yksilöksi, jolle mikään ei tuota ongelmia tai esteitä.
Uteliaisuutta herättää Esterin nyhtämä ostoskärry. Sen salattu sisältö on näyttelijälle loputon aarre. Kärryyn ja leikkisästi lepattavaan hameenhelmaan Joonas sai apua mahtavalta puvustus- ja maskeeraustiimiltä.
Putouksen käsikirjoittajista Pietari Vihula puolestaan sommitteli näkemys-moton Joonaksen kanssa.

Tiina Laurikainen päätoimitti Haukivuoren Seutua sen ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Hän on iloinen siitä, että lehdelle löytyi aikanaan jatkaja, ja se ilmestyy yhä.

Vuonna 1998 perustettu lehti saavutti heti ensimmäisinä vuosinaan uskollisen tilaajakunnan.

PETRI P. PENTIKÄINEN

Nykyisin Tiina Laurikaisena tunnettu ensimmäinen päätoimittaja Tiina Junnilainen vaikuttaa Kuopiossa kiinteistövälitysalalla, ja hän muistelee 25 vuoden takaisia aikoja mielellään.
– Haukivuorelaisille oli erittäin hienoa tehdä lehteä. Lukijat olivat lehden suuntaan aktiivisia ja ilmoittajat uskollisia. Tuntui siltä, että omasta lehdestä oltiin kiitollisia ja sitä arvostettiin.
Lehden syntytarina liittyy silloin vielä toimineen Haukivuoren lukion yrittäjyysprojektiin, jonka yksi tavoite oli saada paikallislehti Haukivuorelle. Tuohon aikaan osa asukkaista luki Länsi-Savoa ja osa Pieksämäen Lehteä.
Laurikainen oli töissä Joroisten Lehdessä ja innostui hankkeesta. Hänellä oli alalta kokemusta, myös kaupunkilehden perustamisesta Varkaudessa.
– Lehden nimeksi piti tulla Haukivuoren Lehti. Nimi vaihdettiin loppumetreillä Haukivuoren Seuduksi, koska levikkialueeseen kuului muutakin kuin Haukivuori, Laurikainen paljastaa.

Vuodet 1998–1999 lehti oli suunnitellusti kerran viikossa ilmestyvä ilmaisjakelu, ja maksulliseksi tilattavaksi lehdeksi siirryttiin vuoden 2000 alusta. Paikallislehden perustaminen oli Tiina Laurikaiselle henkilökohtaisesti valtavan iso kokemus. Laurikainen jatkoi Haukivuoren Seudun tekoa vajaan kymmenen vuoden ajan. Hän on onnellinen siitä, että lehden tarina ei päättynyt siihen.
– Olen ikuisesti kiitollinen Jarno Laatikaiselle, joka nappasi lehtihaasteen itselleen ja otti lehden julkaisun sydämensä asiaksi. Toivotan paljon onnea ja menestystä 25 vuotta täyttävälle Haukivuoren Seudulle ja sen tekijöille.
Haukivuoren Seutu tulee entiselle päätoimittajalle yhä.
– Lehteä on ilo lukea täältä Kuopiostakin käsin. Toivon, että haukivuorelaiset, paikkakunnalta jo pois muuttaneet ja kesäasukkaat tilaavat jatkossakin lehteä. Ja että yritykset ja yhteisöt mainostavat lehdessä ahkerasti.

Minna Kekkonen Hilda-tyttärineen kohensi iloista paalisonniaan.

Juoniston tienoon pellonreunalla on taas hieno eläinhahmo.

VIRPI KONTINEN

Kantatien 72 kulkija ei näe omiaan, vaikka lähellä Lietlahden tienhaaraa vaikuttaisi töröttävän ilomielinen sonni. Sen katse on kohti pohjoista, ja sen hieman lerpahtamaan taipuvainen häntä sojottaa kohti etelää. Liikkumaton ilmestys on vastikään paaleista rakennettu taideteos, jonka päätekijät löytyvät naapurustosta Hiirenmaan tilalta: Kekkosen sisarukset Minna ja Sini. Innokkaina apureina ovat olleet myös Minnan isä Kari Kekkonen ja tytär Hilda.
– Peltotaideteoksissamme pikkusiskoni Sini yleisimmin valitsee ulkonäöllisiä seikkoja. Minä ja isäni mietimme enemmän käytännön toteuttamista, Minna kuvailee.
Hän kertoo, että tekijät seuraavat alkuun, kuinka kukin paaliteos lähtee kestämään pelto-oloissa. Pientä kohentamista voidaan tarvita.
Juoniston paalisonnin etu- ja takapään muodostavat kaksi muovista kuorittua olkipaalia, joita yhdistää tukeva putki. Paalit nostettiin paikalleen traktorilla. Toinen paaleista on uusiokäytössä, ja muutenkin sonnin kokoamisessa on hyödynnetty edullisia kierrätysmateriaaleja. Niitä ovat salaojaputkien pätkät, ämpärit ja kanaverkko.
– Aivan uusia taitavat olla vain nippusiteet, joilla on liitetty paaleihin pienempiä osasia, Minna pohtii.

Aiempia Kekkosten paalitaiteen esiintymiä samalla pellonpientareella ovat olleet teossarjan avannut kana (tuttujen kesken Angry Birds), punertavan muovipintainen Minni Hiiri ja Roosa nauha -kampanjaa tukenut possu.