Idea muistoajosta tuli menehtyneen nuorukaisen kavereilta.
VIRPI KONTINEN
Haukivuoren vuonna 2006 syntyneiden nuorten pieneen, parikymmenhenkiseen porukkaan tuli vastikään suuri lovi. Ikäluokkaan lukeutuva Max oli Mikkelissä jo opiskeleva nuori mies, joka tunnettiin iloisuudestaan ja sosiaalisuudestaan. Hän oli kaikkien kaveri ja sai ihmiset hyvälle tuulelle.
Tätä tärkeää muistoa liikenneonnettomuudessa menehtyneestä nuoresta miehestä halusivat kunnioittaa hänen hyvät ystävänsä, mutta myös lukuisat tuttunsa. Niinpä Maxille järjestettiin kaikille avoin muistoajo viime perjantai-iltana. Nuoren miehen muistoksi oli jo ennen sitä järjestetty kaksi ajelua. Toisen niistä kutsui kokoon mikkeliläinen motoristi, ja toinen järjestettiin pika-aikataululla Haukivuoren paikallisvoimin.
Viimeisimmän ajon pääjärjestäjät ja kokoonkutsujat olivat itsekin 17-vuotiaat, koko peruskoulunsa Maxin luokalla käyneet Perttu Kauppinen ja Joona Pekurinen, joka on myös Maxin serkku.
– Ideana on osoittaa kunnioitusta Maxille ja samalla muistella häntä, Pekurinen kertoi.
Poikien tunnelmat ennen ajoon lähtöä olivat hiukan haikeat, mutta he halusivat viedä aloittamansa asiat loppuun saakka. Ajo oli heistä hyvä tapa muistaa mennyttä ystävää.
Muu porukka lähti hyvin mukaan toteuttamaan ideaa, kun Pekurinen ja Kauppinen siitä eri väylillä tietoa levittivät. Lopulta muistoajeluun saapui useita mopoja, moottoripyöriä, henkilöautoja ja traktorikin.
Muistoajon letka kiersi Auto- ja venetarvike Hannula Ky:ltä Keskustietä Kapeaselälle ja sieltä kirkonkylän kautta takaisin. Reitti oli valittu niin, että se aiheuttaisi vain vähän haittaa muulle liikenteelle. Pelastuslaitoksen väkeä oli apuna liikenteenohjauksessa. Ajoitus taas oli sellainen, että mahdollisimman moni pääsi ajoon osallistumaan.
Letkan kärjessä ajoivat mopoillaan Pekurinen ja Kauppinen. Heille tieto hyvän kaverin kuolemasta tuli nopeasti ja mullisti koko kesän alun. Pojat ja muut Maxin läheiset tarvitsevat nyt voimia suruaikaan, ja sitä he ovat saaneet esimerkiksi omilta perheiltään.
– Odottamaton kuolemantapaus on osoittanut, miten tärkeää ylipäätään on pitää huolta toisistaan, Kauppinen pohti.
– Ja kavereiden iso merkitys ja läheisten panostus ovat myös entistä keskeisempiä, Pekurinen lisää.
Tsemppiviestejä on vaihdettu ja paljon.
Kriisiapu oli tärkeässä roolissa
Yhtenäiskoulun nuorisotiloissa järjestettiin kaksi surussa pysäyttävää tilaisuutta, kun koulun aikuiset ja nuoret kunnioittivat liikenneonnettomuudessa menehtyneen muistoa. Heti tapahtumaviikonloppuna järjestettiin kriisiapua myös seurakuntatalolla.
Kuolema kosketti rajusti koulun oppilaita, joille järjestettiin apua tunteiden ja ajatusten purkamiseen. Tästä huolehti Helena Pohjanvirta Mikkelin kriisikeskuksesta.
– Jos olet nuorelle tuttu aikuinen, ole läsnä ja nuoren käytettävissä. Jos olet nuorelle tuttu toinen nuori, tukekaa toinen toistanne.
Pohjanvirta neuvoi myös, että kannattaa ottaa vastaan kaikki tunteet ja puhua niistä. Surutyö tulee ja menee, mutta arki kannattelee. Myös rutiineista on huolehdittava suuren surun kohdatessakin.
Kuin Twin Peaksistä
Kuolonkolarin kanssa samaan aikaan sattui ikävä tapaus, joka tahrasi osaltaan myös vasta menehtyneen nuorukaisen kohtaloa. Ilta-Sanomat julkaisi tämän viikon maanantaina jutun, jossa oli samoja aineksia mitä toimituksemme sai onnettomuuden jälkeen tietoonsa.
Valtakunnallisen median ansiosta VR:n suoltamat laitapuolen kulkijat Haukivuorelle ovat nyt suuren yleisön tietoisuudessa. VR poisti IC 67-junasta matkustajan pe 16.6. klo 17.15 Haukivuoren aseman kohdalla polkupyörineen päivineen. Tästä seurasi rikosaalto, jonka pyörteissä hävisivät mitä ilmeisemmin myös vasta menehtyneen nuoren henkilökohtaiset tavarat onnettomuuspaikan penkalta.
Lukijamme kertoi puolestaan, kuinka hänen iäkkään isän luona tämä hämärähemmo kävi yökylässä ja varasti rahaa. Poliisikaan ei ollut viitsinyt vaivautua paikalle, vaikka asukas oli yöllä ilmoituksen asiasta tehnyt.
Kaikki maalaisjärjen omaavat ymmärtävät sen, että häirikkökäyttäytyjiä ei voi päästää vapaaksi maaseutupitäjään, jolla ei ole poliisia. Toinen vaihtoehto olisi hälyttää virkavalta paikalle ja luovuttaa häirikkö suoraan heidän huomaan. Tai kenties varustaa junat häirikkösäilöllä, jonne lippupummit ja huumeveikot voisi ohjata isojen asemien välillä.
Ikävän kolarin sivumaku oli suorastaan läpimätä. Ja vielä kun tämä on valtionyhtiömme vakiintunutta käsialaa, ei voi kuin hämmästellä. Vai onko Haukivuoresta tehty pelkkä ongelmamatkustajien kaatopaikka? Mene ja tiedä, mutta meno on yhtä epätodellista kuin takavuosien TV-sarja Twin Peaksissä.
Eikö millään ole enää mitään väliä? JL