Jokainen kesä on mansikanviljelijälle omalla tavallaan haastava. Säihin ei voi vaikuttaa. Ja maistuvat mansikat muillekin kuin ihmisille.
Maksimaalisen mansikkasadon saaminen edellyttäisi optimaalista kesäkeliä.
Sopivasti sadetta, mieluiten kerran viikossa. Päivästä toiseen pilvipoutaa, mieluiten yli kahtakymmentä astetta. Sekä sen, että muurahaiset, rastaat, lokit ja rusakot popsisivat mahansa kylläiseksi jossain muualla.
Myös metsissä villeinä vaeltavien sorkkaelukoiden, kauriiden ja hirvien, soisi ruokailevan toisaalla.
Olipa sää millainen tahansa, ja luonnon eläinten makumieltymykset mitä hyvänsä, tulee mansikkasadosta aina jonkunmoinen. Joinain vuosina parempi, joinain ei ehkä ihan yhtä hyvä.
Tämänvuotisen mansikkasadon suhteen Jaana Takkinen, Lahtelan tilan emäntä, on odottelevan toiveikas:
– Satokauden huippu osunee näihin päiviin, kesä-heinäkuun vaihteeseen.
Takkisen mukaan ajankohta olisi hyvin tyypillinen. Vuotuisvaihteluita toki on.
– Pari vuotta sitten satohuippu oli heinäkuun 3. päivä, yhtenä vuotena elokuun 3. päivä.
Sen suurempaa vaihteluväliä Takkinen ei muista kuluneelta 35 kesältä, jotka hän on Lahtelassa mansikoita poiminut.
Samuli Arkko