Kyläseura sai aikaiseksi kirjan ja monta reissua. Yhdistys päätettiin purkaa joulukuussa.
PETRI P. PENTIKÄINEN
Hulkonmäentien varrella, Aira Jakosen luona ei olla yhtään pahalla mielellä, vaikka kokoontumisen aihe on vähän haikea.
Pitkäaho-seuran jäljellä olevat aktiivit ovat kerääntyneet koolle lopettamaan yhdistyksen. Se perustettiin 16.5.2004 Teemu Kääriäisen luona, ja nyt seura on tehtävänsä tehnyt.
– Nyt pannaan piste iin päälle, kokousväki sanoo.
Lopettamiseen kannustavat myös pankkitilin pitokulut. Ne ovat tiliä hoitaneen Anja Partin laskelmien mukaan 19 euroa kuukaudessa.
Ettei kaikki menisi vain pankille, viimeiseen kokoukseen on ostettu kaksi isoa voileipäkakkua ja lakkakakku. Aira keittää ja tarjoilee kahvia, ja siinä välissä ottaa itsekin.
Tuvassa on lämmintä, ja kissa Miikkulainen katselee joukkokokousta katonrajasta, keittiökaapin päältä.
Pitkäaho-seura ei ollut perinteisessä mielessä kyläyhdistys. Suurin syy sen perustamiseen oli tuolloin tekeillä olleen Pitkäaho-kirjan kustantaminen. Yhdistysmuoto mahdollisti tukien hakemisen, ja kirjan rahaliikennettä varten saatiin helpommin pankkitili.
Myös Pitkäaho-kirjan synnyinjuuret olivat kansalaisopiston pitämissä perinnepiireissä, jotka tuottivat useista Mikkelin seudun kylistä ansiokkaita historiateoksia.
– Varsinkin Esko Häyrinen muisti paljon asioita, mutta niitä ei laitettu paperille, kahvittelijat harmittelevat.
Toinenkin kirja oli aluillaan, ja siihen oli kerätty jonkin verran aineistoa. Toteutuneen kirjan aktiivinen puuhaaja oli Martta Juuti, joka ei enää jaksa olla toiminnassa mukana.
Kahvipöydässä juttu kääntyy tietysti historiaan. Kylän keskipiste oli Pitkäahon pysäkki Savon radalla. Sieltä haettiin postit itselle ja naapureille. Oili Leppänen luki, kenelle on postia, ja siihen vastattiin ”otetaan”.
– On palvelut parantuneetkin, nyt posti tulee laatikkoon, tuumataan yhdessä.
Muistellaan, kuinka Leon auto hipaisi junaa, ja puskuri rekisterikilpineen löytyi Mikkelin asemalla vaunun rappusiin takertuneena. Yhden hevosen kavio jäi kiinni tasoristeyksen kanteen, mutta juna sai hiljennettyä, ja vain pökkäsi jalan ilman vahinkoja irti.
Puulaanilla pelattiin lentopalloa, tansseissa käytiin Kalvitsan Urheilijoiden talolla.
Vuoden 2006 jäsenluettelon mukaan Pitkäaho-seurassa oli 43 jäsentä. Kirjanteon lisäksi toimintaan kuului reissujen tekemistä, ja pikkujoulut olivat myös perinne.
Niiden kunniaksi Aira Jakonen ottaa esiin paperin, josta hän esittää kokousväelle jouluisia arvoituksia. Tuleepa samalla tämän vuoden pikkujoulut pidetyksi.