Kokenut metsuri Kimmo Kohvakka kannustaa säännölliseen taimikonhoitoon.

VIRPI KONTINEN

Haukivuorelaisen metsurikonkarin Kimmo Kohvakan mukaan kokonaisvaltaisessa metsänhoidossa keskeistä on myös pitkäjänteinen taimikonhoito.
– Taimikon hoitaminen maksaa itsensä takaisin, vaikka ei ehkä suoraan hoitajalle. Hoitoa pitäisi tehdä nykyistä enemmän, koska se takaa metsän kasvun ja auttaa kasvavaa metsää sitomaan hiiltä, hän kannustaa.
Parasta taimikonhoitoa on se, että kasvatettaviksi valituille puuyksilöille pyritään saamaan kasvutilaa samalla, kun taloudellisesti arvottomampi aines poistetaan.

Nykyään käytetään yleensä ostotaimia, jotka istutetaan laikkumätästettyyn maahan, josta taimet saavat paremman kasvuvauhdin. Kohvakan esittelemässä mallipuustossa tavoitteeksi on asetettu varsinkin koivuisen, kuusisen ja mäntyisen metsän kasvattaminen.
– Sekametsät ovat lajiystävällisiä, luonnonmukaisia ja tuhoja kestävämpiä, hän kehuu.
Monimuotoisissa metsissä on myös mukava hyödyntää jokamiehen­oikeuksia.

Taimikoidenhoito etenee sarjana. Joskus istutettujen taimien kasvupaikka on valmisteluksi tiivistettävä.
– Muutoin reheville maille istutettua taimea autetaan ensin heinimisellä. Siinä poistetaan tai poljetaan muut kasvit taimen ympäriltä, kertoo Kohvakka.
Toisena vaiheena on yleensä varhaishoito, jossa noin viiden vuoden ikäistä taimikkoa perataan sekä harvennetaan. Samat työvaiheet tehdään taimikkoa varjostavalle puustolle.
Männiköiden varhaisperkauksissa voidaan ennakoida hirvieläinten aiheuttamaa uhkaa. Kun taimikkoa raivataan ajallaan, sarvekkaat eivät viihdy siellä niin hyvin kuin puskittuneessa metsässä.
Tiheäksi puusto jätetään silloin, kun halutaan tehdä riistatiheikköjä. Ne ovat kooltaan muutamasta puusta pariin aariin.
Kolmanneksi vaiheeksi lasketaan varsinainen harventaminen.
– Esimerkiksi kuusilla on tietyt raivausrajat. Pois otetaan muun muassa huonokuntoisia, muista puista yli kasvaneita susipuita.
Kemiallinen vesakontorjunta puolestaan ei Kohvakan mukaan kuulu enää tähän aikaan.