Hyvät kokemukset kannustavat jatkamaan.

XAMKin hallinnoima Digi Sote-hanke, jonka osatoteuttajina olivat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Essote ja Itä-Savon sairaanhoitopiiri päättyi elokuun lopussa. Kokeilussa oli kahdenlaista tablettitietokoneiden avulla suoritettavaa virtuaalihoiva-mallia Mikkelissä, Juvalla ja Pertunmaalla. Virtuaalihoiva on tarkoitus ottaa käyttöön kotihoidossa kaikkialla. Haukivuorella se on jo käytössä yhdellä asiakkaalla.
Virtuaalihoiva tarjoaa kotihoitoon mahdollisuuden olla yhteydessä reaaliajassa esimerkiksi sellaiseen asiakkaaseen, jolla on tarve ohjaaviin käynteihin. Ne voi hyvin hoitaa myös virtuaalisesti, kertoo Essoten Pertunmaan palvelupäällikkö Maija Loponen.
– Palvelu ei sovi kaikille asiakkaille, sillä osa tarvitsee fyysisen hoitokontaktin ja -auttamisen. Mutta se on eräs tukimuoto kotihoidossa.
Kotihoidon työntekijät opettavat asiakkaalle kädestä pitäen laitteen käytön. Siinä tapauksessa, että laite ei jostain syystä sovellu asiakkaalle, jatketaan vanhaan malliin.

Pertunmaalla virtuaalihoivasta kokemuksia on useanlaisia. Esimerkiksi sairauden tai jonkin operaation jälkeisellä kuntoutusjaksolla oleva asiakas voi saada tukea kuntoutukseensa virtuaalihoivan avulla.
– Sovittuun aikaan päivästä asiakas on hoitajaan yhteydessä tablettitietokoneen tai muun laitteen avulla. Siinä yhteydessä käydään läpi esimerkiksi, onko asiakas muistanut ottaa mahdolliset lääkkeet ja kuinka kuntoutuminen edistyy, Loponen.
– Tai sitten virtuaalihoiva sopii myös sellaisille asiakkaille, jotka asuvat syrjemmällä ja joilla ei vielä ole selkeää kotihoidonpalvelun tarvetta, mutta asuvat yksin ja tuntevat olonsa turvattomaksi. Virtuaalihoivan kautta he voivat olla yhteydessä hoitajaan vaikka vain jutellakseen.

Loponen terottaa, että virtuaalihoiva on vain yksi tapa tehdä kotihoitoa. Sen ei ole tarkoitus kokonaan korvata kotikäyntejä, mutta se helpottaa kotihoitajien työtä.
– Jos jollain ihmisellä on esimerkiksi sovittu neljä kotikäyntiä päivässä, kaikki käynnit eivät välttämättä vaadi fyysistä apua, vaan paljon tehdään myös jo edellä mainittuja ohjaavia käyntejä, kertoo.
– Niissä tapauksissa, asiakkaasta riippuen, voidaan olla tabletin kautta näköyhteydessä asiakkaaseen ja varmistaa, että kaikki on hyvin. Keskustella, onko lääkkeet muistettu ottaa ajoissa, onko asiakas muistanut syödä ja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Loponen kertoo, että näköyhteys asiakkaaseen on kullanarvoinen.
– Jos esimerkiksi kysyn puhelimitse muistisairaalta ihmiseltä, onhan kaikki hyvin, hän vastaa automaattisesti että kaikki on hyvin. Näköyhteys tuo lisää turvallisuutta juuri asiakkaan näkökulmasta.
– Muistisairas ei välttämättä muista edes, jos on kaatunut ja satuttanut itsensä, mutta kun hoitaja on tabletin kautta näköyhteydessä häneen, hoitajalla on mahdollisuus huomata, onko kaikki oikeasti hyvin, keskustelemalla ja silmämääräisesti.

Virtuaalihoivaa ja sen kautta tarjottavia palveluja kehitetään jatkuvasti. Nyt päättyneen pilottikokeilun yhteydessä Mikkelissä esimerkiksi kehitettiin yhteinen aamun avaus, johon useampi asiakas voi osallistua samanaikaisesti.
– Yhteyden kautta voidaan keskustella ryhmässä, lukea lehtiä asiakkaille tai mitä ikinä. Ideoita on paljon ja niitä kehitetään eteenpäin, iloitsee Loponen.
Mahdollisuus pakotettuun yhteyteen on myös työn alla. Yhteyden avatakseen asiakkaan pitää painaa vain yhtä ”nappia” tai kuvaketta vastatakseen kutsuun. Jos asiakas ei vastaakaan, hoitajilla on mahdollisuus avata yhteys pakotettuna.
– Siihen tarvitaan tietenkin asiakkaan etukäteen antama suostumus. Jos asiakas ei vastaa sovittuun kutsuun, soitamme hänelle ensin puhelimella ja jos hän ei sittenkään vastaa, menemme paikan päälle, kertoo Loponen.
Virtuaalihoiva auttaa myös, jos asiakkaalla on mitä kysyttävää ihan vaikka arjen pyörittämisessä.

 

Sosiaalinen isännöinti tuo turvallisuudentunnetta

Palvelumuodossa kumpikin osapuoli hyötyy.

Sosiaalinen isännöinti on uusi palvelumuoto, joka on ollut kokeilussa esimerkiksi Lahdessa.
– Essotella tätä palvelua ei vielä ole kokeiltu, mutta se sopisi mielestäni erittäin hyvin vanhusten rivitalojen tai paritalojen yhteyteen, sanoo Loponen.
Sosiaalista isännöintiä on sovellettu paljon kehitysvammatyössä. Esimerkkinä Lahden malli, jossa isännöitsijä on tarvittaessa kehitysvammaisten naapureittensa apuna, seurana tai tukena erilaisissa arkipäivän tilanteissa-

Sosiaalisella isännöitsijöillä ei ole minkäänlaisia määrättyjä tehtäviä, vaan yhteydenpito ja toimintojen sisällöt lähtevät asukkaiden tarpeista.
– Sosiaalisen isännöitsijän ei tarvitse olla isännöitsijän tutkinnon suorittanut henkilö, terveydenhuoltoalan ammattilainen tai kirjanpitäjä, Loponen terottaa.
Sosiaalinen isännöijä on aivan tavallinen ihminen tai pariskunta, työikäinen tai eläkkeellä oleva. Perusedellytyksenä on hyvä toimintakyky.

Kyse ei ole palkkatyöstä, mutta korvaukseksi työstään sosiaaliset isännöitsijät saavat asua hyvin edullisesti. He maksavat vuokraa noin puolet siitä, mitä muut vastaavissa asunnoissa asuvat vuokralaiset.
– Tässä syntyisi eräänlainen win-win -tilanne. Huokeampia asumiskustannuksia vastaan hän tekisi sovitut tunnit, silloin kun hänen aikatauluunsa sopii. Esimerkkinä kaupassakäynti, seurustelua, lehden ääneen lukemista, kuljetusapu asioilla, mitä vain.
Loposen mukaan apu räätälöitäisiin naapurin tarpeen mukaan.