Uutiset

Alla näytteitä uutisistamme. Haluatko lukea enemmän siitä mitä Haukivuorella tapahtuu?
Tilaa Haukivuoren Seutu tästä.


Aputille isänmaa on kallis ja rakas

– Tässä kirjassa on kerrottu aika tarkkaan se, mitä minä kävin läpi, sanoo rintamaveteraani Aarne ”Aputti” Nykänen esitellessään Jatkosota -kirjaa.

Rintamaveteraani Aarne Nykänen täyttää 95 vuotta.

Aarne ”Aputti” Nykänen on haukivuorelaisille tuttu mies, joka on ollut monessa mukana. Myös jatkosodassa. Kun rintamaveteraanilta kysyy, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee, miehen ilme vakavoituu.
– Kyllä se merkitsee niin paljon. Kannaksellakin oli monta tilannetta, että olisi voinut käydä toisin. Kohtalo kuitenkin oli suopea.
Nykänen täytti 18 vuotta 18. joulukuuta vuonna 1941. Kutsunnat pidettiin jouluaatonaattona ja tammikuun puolella mies astui Kuopioon sotaväkeen.
– Alkuun käytiin läpi koulutus joka kesti 11 kuukautta. Asuttiin metsässä teltoissa ja justeerilla sahattiin puita tulevan talven varalle ja sotavangit hakkasivat halkoja, muistelee Nykänen.

Itsenäisyyspäivää Nykänen viettää kotona televisiosta paraatia ja linnanjuhlia seuraten.
– Lippu nousee salkoon ja takkaan laitetaan tuli. Ehkä paistan tyttäreltä salaa vielä makkaratkin siinä, virnistää mies.
Eikä juhlat siihen pääty, sillä joulukuun 18. päivänä mies täyttää 95 vuotta.
– Juhlia en pidä. Katsotaan sitten viiden vuoden päästä, naureskelee mies.


Suunnitteluillassa visioitiin rohkeasti uutta

Haukivuoren keskustan yleissuunnittelu käynnistyi yleisötilaisuudella.

Lokakuussa käynnistetty Asemankylän rakennusinventointi Maakuntaliiton toimesta on parhaillaan käynnissä. Samaan aikaan on suunnitteilla myös uutta Mikkelin kaupungin toimesta, kun konsulttiyhtiö käynnisti Haukivuoren keskustan yleissuunnittelun. Suunnitteilla on jopa kahden tai kolmen uuden kerrostalon rakentaminen aivan Asemankylän keskustan tuntumaan.
Viime keskiviikkoiltana järjestetty yleisötyöpaja keräsi 25 ihmistä kuulemaan ja osallistumaan keskustan kehittämiseen. Suunnittelu oli jaettu neljään eri osa-alueeseen, aina elinkeinoista liikuntapaikkoihin. Neljä eri työryhmää kiersi illan aikana kaikki osa-alueet läpi. Yhteenvedossa esille nostettiin mielenkiintoisia ja järkeviä ehdotuksia.


Pääskylään etsitään ruokapalveluyrittäjää

Tilat ja koneet olisivat valmiina.

Kun Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote) irtisanoi Pääskylän päärakennuksen vuokrasopimuksen, herätti se kylällä närkästystä ja huolta; miten käy Pääskylän asukkaille? Essoten kotipalvelussa työskentelevä lähihoitaja Anne Puntanen jäi pohtimaan tilannetta.

Puntanen ryhtyi kehittelemään ideaa, jonka seurauksena joulukuussa pidettävään tiedotustilaisuuteen Pääskylään on kutsuttu yrittäjiä sekä muita toimijoita suoralla kutsulla.

Lyhykäisyydessään kyse on siitä, että Pääskylään haetaan ruokapalveluyrittäjää, joka hakeutuisi Essoten ateriapalveluyrittäjäksi sekä muita mahdollisia yrittäjiä.
– Pääskylässä on hyvät ja toimivat tilat, toimiva laitoskeittiö, hyvä ruokasali, mahdollisuudet vaikka mihin, ja mikä tärkeintä, asiakkaat ympärillä, sanoo Puntanen.


Joulu avataan uusin menoin

Joulun Avauksessa on torimyyntiä ja Pop Up -joulumyymälässä voi käydä ostoksilla kolmena päivänä ennen joulua. Kuvat: HaSen arkisto

Myyjäisten sijaan avataan myymälä.

Haukivuorella Joulun avausta vietetään tänä vuonna torilla. Ensi viikon perjantain tapahtumassa on luvassa muun muassa koululaisten kulkue ja lauluesityksiä sekä joulupukin vierailu. Yrittäjät tarjoavat Kukka- ja hautauspalvelun luona glögiä ja piparkakkuja.
– Paikalla on myös muutamia torimyyjiä ja Lions Club Haukivuori sytyttää jouluvalot Keskuskadun varteen, Haukivuorelaiset ry:n jäsen Jukka Niilo-Rämä kertoo.
Tapahtuman järjestää Haukivuorelaiset ry yhteistyössä Haukivuoren Yhtenäiskoulun, paikkakunnan yrittäjien ja Lions Clubin kanssa.
– Kukkakauppa, Haukivuoren Apteekki, Wanha Osula ja parturi-kampaamo Letti pitävät myös oviaan auki tavallista pidempään.

Joulua Haukivuorella jatkaa Pop Up -joulumyymälä entisen kukkakaupan tiloissa. Ensimmäisen kerran myymälä on auki joulun avauksessa ja tämän jälkeen kahtena joulukuun lauantaina. Kuka tahansa voi varata pöydän myymälästä.
– Monia harmitti, kun ei ole mitään erillisiä joulumyyjäisiä. Ajattelin, että otetaan tyhjä liiketila hyötykäyttöön, puuhanaisena toimiva Marjukka Lappi kertoo.
Pop Up -joulumyyjäisten tarkoituksena on myydä joulu- sekä lahjatavaraa, mutta ei kirpputoritavaraa.
– Paikkoja on jo varattu mukavasti, mutta mukaan mahtuu vielä, Lappi vinkkaa.

Haukivuoren Joulun avaus torilla 30.11. klo 17-20, Pop Up –joulumyymälä pe 30.11., la 8.12. ja 15.12.


MM-kisat järjestetään jälleen ensi kesänä

Rajasuon Suoareenalla helteet laittoivat pelaajat viime vuonna koville. Ensi vuonna joukkueita ja yleisöä halutaan lisää. Kuva: HaSen arkisto

Joukueita värvätään ympäri Suomen.

Haukivuoren suurin tapahtuma, Suolentopallon MM-kilpailut, järjestetään myös ensi kesänä. Tapahtumasta vastaa Tiina Janhunen Haukivuorelaiset ry:n alla. Nyt jännitetään, saako tapahtuma hankerahoituksen Veej’jakaja ry:ltä.
– Asia selviää joulukuun puolivälin tienoilla. Jos emme saa rahoitusta, niin sitten tehdään suunnitelmat sen mukaan. Tapahtuma järjestetään joka tapauksessa, Janhunen lupaa.

Tapahtuma on kärsinyt pienestä osallistujapulasta aikaisempina vuosina, mutta tällä kertaa tapahtuman markkinointiin halutaan satsata.
– Ajatuksena on, että markkinoinnista tulee vastaamaan alan ammattilainen. Pohjanmaa on ollut aika hyvin edustettuna, mutta pääkaupunkiseudulta ei ole juurikaan ollut joukkueita, Janhunen pohtii.
Moni Mikkeliläinenkään ei naisen mukaan ole tietoinen tapahtumasta, mutta siihen halutaan muutos. Mitä kautta lisää näkyvyyttä lähdetään hakemaan?
– Olemme suunnitelleet lähtevämme erilaisille messuille markkinoimaan tapahtumaa. Lisäksi panostetaan kohdistettuun somemarkkinointiin. Olisi erittäin tärkeää saada lisää yleisöä paikalle. Olisi mukava nähdä myös enemmän paikallisia talkoojoukoissa sekä katsojina, Janhunen toteaa.
Haukivuorelaisilla on hänen mukaansa vääränlaisia mielikuvia tapahtumasta. Suurin osa joukkueista tulee pitämään hauskaa ja nauttimaan ennen kaikkea elämyksistä.

Suolentiksen hyväksi havaittua kaavaa ei lähdetä turhaan rikkomaan.
– Kaikki jatkuu periaatteessa samalla tavalla kuin ennenkin. Järjestämme majoitusta, ruokailua ja toivottavasti myös livemusiikkia suolle. Erona se, että haluamme lisää joukkueita ja sitä kautta tuloja alueen yrittäjille.
Janhusen mukaan suolle olisi myös mukava tuoda oheisohjelmaa niin pelaajille kuin katsojille.
– Ilmoille heitettiin villinä ideana suopainikisat, mutta se on tosiaankin vasta idea, Janhunen naurahtaa.
Nähtäväksi jää, mitä kaikkea Rajasuolla nähdään tulevana kesänä.


Haukivuorella käy hyvä pöhinä

Aallonmurtajan yhteyteen on kunnostettu uusi veneen vesillelaskupaikka.

Muun muassa rantojen kunnostustöitä on tehty vauhdilla.

Haukivuoren sataman kunnostustöitä on kiirehditty, jotta ensi kesänä kaikki olisi valmista.
– AJK:n strategiassa lähtökohtana on ollut, että tehdään satamasta kaikkien yhteinen ”olohuone”, sanoo aluejohtokunnan puheenjohtaja Leo Laukkanen.
– Haukivuori haluaa palvella niin omaa väkeään kuin vapaa-ajan asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi aktivoimme kaupunkia kehittämään aluetta nopeasti

Heinäkuussa Haukivuorella pidettiinkin yhteiskatselmus, jossa käytiin läpi parannuskohteita. Sataman ja Pitkähiekan uimarannat on ruopattu ylimääräisestä kasvillisuudesta, pengerryksiä rannalla tasattu ja molempiin on lisätty hiekkaa. Myös uusi veneen vesillelaskupaikka on tehty aallonmurtajan läheisyyteen.

Myös beach volley -kentän pohja on siirretty uimakoppien taakse, mikä lisää toimivuutta ja turvallisuutta rannalla. Lasten leikkivälineistöä on myös tulossa ainakin kolme kappaletta lisää.
– Tärkein yhteiskatselmuksen yhteydessä sovittu asia on, että satamaan tulee esiintymislava kautta kokoustila, kertoo Laukkanen.
– Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketaan sen verran, että tiloja suunnitellaan nyt vanhan sahan ympäristöön, ei rannalle. Myös satamassa olevan saunarakennuksen käyttömahdollisuuksia kartoitetaan esimerkiksi karavaanareiden käyttöön. Sähköjen vetäminen karavaanialueelle on vielä hieman auki.

Laukkasen mukaan viitostien remontti vaikuttaa positiivisesti Haukivuorella ja nyt siitä pitää ottaa kaikki hyöty irti.
– Liikenteen painopiste on siirtymässä kovaa vauhtia Haukivuoren tielle ja sen takia meillä on kiire saattaa satama ja muukin osa Haukivuorta kuntoon.
– Asemankylän yrittäjien kannattaisi nyt tormistautua myös miettimään omaa liikeideaansa, miten sitä voisi vielä kehittää. Lisääntyvä liikenne tuo potentiaalia myös liiketoimintaan. Kesällä olisi hyvä, jos täällä olisi tarjota lounasta, vaikka keittolounas, pizzaa, mitä vain. Ja tori pitää saada eloon, jotta ohikulkijat eivät vain kulje ohi.

Nyt kun tähänastiset kunnostus ja parannustyöt on saatu tehtyä, aluejohtokunta tähyilee muun muassa kohti uusia järjestettäviä tapahtumia ja tilaisuuksia.
– Mahdollisuuksia on vaikka mihin. Kaikki mukaan ideoimaan, mitä voitaisiin tarjota. Meillä on vielä hirmu hyvä palveluvarustus vielä täällä Haukivuorella, ja siitä pitäisi pitää kiinni. Kaikkien pitää ottaa vastuuta ja miettiä, miten kaikki saadaan pysymään ja myös lisättyä alueen vetovoimaa, sanoo Laukkanen.
– Olen itse päättänyt ehdottaa, että järjestetään mato-onginnan opastustilaisuus ja ennen kaikkea opetetaan, miten mato laitetaan koukkuun, nauraa Laukkanen.
– Olen huomannut, kun meillä käy vieraita, että se olen minä joka laittaa madon koukkuun ja ottaa kalat koukusta. Se olisi hyvän mielen tapahtuma. Jos vaikka kalastusalueen väki ottaisi tästä koppia.

 

Opasteita lisätään eräpoluille ja pyöräilyreiteille

Opasteisiin varattu 13 000 euroa.

Aluejohtokunta tulee panostamaan ensi kesänä myös ulkoilureitteihin ja erityisesti niiden opasteisiin.
– Meillä on iso budjetti varattu sitä varten, että Häkkilän eräpolulle sekä polkupyöräreiteille tullaan asentamaan kunnon opasteet, kertoo aluejohtokunnan puheenjohtaja Leo Laukkanen.
– Nykyisinhän opasteina on muutama kyltti, jotka ohjaavat oikealle tai vasemmalle.
Jatkossa kyse ei ole muutamasta kyltistä, vaan kaikkiaan opasteviittoja tulee olemaan 92 kappaletta.
– Häkkilän eräpolulle niitä sijoitetaan ainakin 25 kappaletta, sanoo Laukkanen.

Häkkilän eräpolkua on myös tarjottu mukaan kaupungin hankkeeseen, jossa kartoitetaan eri ulkoilureittejä.
– Häkkilän reitin varrella Kerovuorella on aarniometsäaluetta, josta kaupunki on hankkeen myötä kiinnostunut, kertoo Laukkanen.
– Jatkossa kaikki reitit, niin pyöräreitit kuin eräpolutkin myös vastuutetaan. Eli valitaan henkilöt vastaamaan reittien laadusta ja niiden varsilla sijaitsevien mahdollisten grillikatosten tai laavujen kunnosta.


Nuohoustoiminta järjestyy uusin voimin

Pasi Häkkinen nähdään jatkossa haukivuorelaisilla katoilla.

Eläkkeeltä käsin töitä tekevä Esa Kukkonen sai parikseen nuohoojatutkintoa suorittavan Pasi Häkkisen.

Haukivuoren Seudussa noin kuukausi sitten uutisoitu nuohoojapula on helpottamassa. Nuohouspalvelut toimivat Esa Kukkosen kautta toistaiseksi, kunnes jatkossa siirtyvät LVIS Haukivuoren alaisuudessa työskentelevän Pasi Häkkisen hartioille.

Vuodenvaihteessa siirrytään valtakunnallisesti piirinuohousjärjestelmästä sopimusperusteiseen järjestelmään, jolloin nuohous vapautuu. Viimeistä sinettiä vailla olevaan, jo eduskunnan hyväksymään lakimuutokseen on kaavailtu siirtymäaikaa ensi kesäkuun loppuun saakka. Käytännössä pelastuslaitos ja nuohouspalvelujen tuottaja voivat halutessaan irtisanoa yhteisellä päätöksellä voimassa olevan sopimuksen vuodenvaihteessa.
Suurin muutos kilpailun vapauttamiseen tulee asiakkaan suunnasta. Jokainen voi valita muutoksen jälkeen oman nuohouspalvelujen tuottajansa vapaasti. Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Hannu Murtokare näkee asiassa myös haasteita.
– Haja-asutusalueiden ja syrjäseutujen nuohouspalvelujen järjestyminen voi tuoda haasteita.
–Toinen huoli on se, että nuohouspalveluja ylipäätään käytetään. Se on toki ollut asiakkaan vastuulla tähänkin saakka, Murtokare sanoo.

Haukivuorella Kukkonen on nuohousuransa aikana pitänyt tapana soitella asiakkaille ja huolehtia nuohoussyklin toimivuudesta. Nyt rästiin jääneitä paikkoja käydään läpi yhdessä Häkkisen kanssa.
– Nyt palvelu toimii taas. Esa ottaa vastaan edelleen puhelut, kunnes saan käytyä nuohoojatutkinnon loppuun saakka, juuri Keski-Suomesta kurssijakson jälkeen käytännön työt aloittanut Pasi Häkkinen tuumaa.
Aiemmin LVIS-Haukivuoren riveissä sähkö- ja putkiasennustöitä tehnyt Häkkinen tuntee talotekniikan asioita jo entuudestaan. Jatkossa tarkoitus on tuottaa myös ilmastointiputkien ja -laitteiden puhdistuksia.
– Tämä ei ole hätäisen miehen hommaa, vaan tarkka pitää olla. Kunhan on sovittuun aikaan paikalla ja hoitaa työn sovitusti, niin pärjää aika pitkälle, Kukkonen tietää.

Nyt työn alla ovat vakituiset asunnot ja niiden tulisijat sekä savuhormit. Kesäaikaan asiakkaina on paljon vapaa-ajan asukkaita.
–Viidestä kuuteen paikkaan päivää kohden on hyvä tahti pitkässä juoksussa, Kukkonen jatkaa.
Nuohoustoimintojen jatkamisesta on ollut puhetta Häkkisen ja Kukkosen välillä jo vuosia.
Pasi Häkkinen kertoo päätöksen kypsyneen LVIS-Haukivuoren yrittäjä Tommi Häkkisen kanssa.
–Toimintaa pyöritetään nyt Esan kautta. Ensi vuonna tarjoamme palveluja Pasin ja Haukivuoren Nuohouksen nimissä, Tommi Häkkinen lupaa ja kertoo asiakkaista pidettävän huolta vanhaan tuttuun tapaan.


Virtuaalihoiva tekee tuloaan

Virtuaalihoiva ei poista fyysisen avun tarvetta, mutta toimii tukimuotona esimerkiksi kotihoidon piirissä.

Hyvät kokemukset kannustavat jatkamaan.

XAMKin hallinnoima Digi Sote-hanke, jonka osatoteuttajina olivat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Essote ja Itä-Savon sairaanhoitopiiri päättyi elokuun lopussa. Kokeilussa oli kahdenlaista tablettitietokoneiden avulla suoritettavaa virtuaalihoiva-mallia Mikkelissä, Juvalla ja Pertunmaalla. Virtuaalihoiva on tarkoitus ottaa käyttöön kotihoidossa kaikkialla. Haukivuorella se on jo käytössä yhdellä asiakkaalla.
Virtuaalihoiva tarjoaa kotihoitoon mahdollisuuden olla yhteydessä reaaliajassa esimerkiksi sellaiseen asiakkaaseen, jolla on tarve ohjaaviin käynteihin. Ne voi hyvin hoitaa myös virtuaalisesti, kertoo Essoten Pertunmaan palvelupäällikkö Maija Loponen.
– Palvelu ei sovi kaikille asiakkaille, sillä osa tarvitsee fyysisen hoitokontaktin ja -auttamisen. Mutta se on eräs tukimuoto kotihoidossa.
Kotihoidon työntekijät opettavat asiakkaalle kädestä pitäen laitteen käytön. Siinä tapauksessa, että laite ei jostain syystä sovellu asiakkaalle, jatketaan vanhaan malliin.

Pertunmaalla virtuaalihoivasta kokemuksia on useanlaisia. Esimerkiksi sairauden tai jonkin operaation jälkeisellä kuntoutusjaksolla oleva asiakas voi saada tukea kuntoutukseensa virtuaalihoivan avulla.
– Sovittuun aikaan päivästä asiakas on hoitajaan yhteydessä tablettitietokoneen tai muun laitteen avulla. Siinä yhteydessä käydään läpi esimerkiksi, onko asiakas muistanut ottaa mahdolliset lääkkeet ja kuinka kuntoutuminen edistyy, Loponen.
– Tai sitten virtuaalihoiva sopii myös sellaisille asiakkaille, jotka asuvat syrjemmällä ja joilla ei vielä ole selkeää kotihoidonpalvelun tarvetta, mutta asuvat yksin ja tuntevat olonsa turvattomaksi. Virtuaalihoivan kautta he voivat olla yhteydessä hoitajaan vaikka vain jutellakseen.

Loponen terottaa, että virtuaalihoiva on vain yksi tapa tehdä kotihoitoa. Sen ei ole tarkoitus kokonaan korvata kotikäyntejä, mutta se helpottaa kotihoitajien työtä.
– Jos jollain ihmisellä on esimerkiksi sovittu neljä kotikäyntiä päivässä, kaikki käynnit eivät välttämättä vaadi fyysistä apua, vaan paljon tehdään myös jo edellä mainittuja ohjaavia käyntejä, kertoo.
– Niissä tapauksissa, asiakkaasta riippuen, voidaan olla tabletin kautta näköyhteydessä asiakkaaseen ja varmistaa, että kaikki on hyvin. Keskustella, onko lääkkeet muistettu ottaa ajoissa, onko asiakas muistanut syödä ja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Loponen kertoo, että näköyhteys asiakkaaseen on kullanarvoinen.
– Jos esimerkiksi kysyn puhelimitse muistisairaalta ihmiseltä, onhan kaikki hyvin, hän vastaa automaattisesti että kaikki on hyvin. Näköyhteys tuo lisää turvallisuutta juuri asiakkaan näkökulmasta.
– Muistisairas ei välttämättä muista edes, jos on kaatunut ja satuttanut itsensä, mutta kun hoitaja on tabletin kautta näköyhteydessä häneen, hoitajalla on mahdollisuus huomata, onko kaikki oikeasti hyvin, keskustelemalla ja silmämääräisesti.

Virtuaalihoivaa ja sen kautta tarjottavia palveluja kehitetään jatkuvasti. Nyt päättyneen pilottikokeilun yhteydessä Mikkelissä esimerkiksi kehitettiin yhteinen aamun avaus, johon useampi asiakas voi osallistua samanaikaisesti.
– Yhteyden kautta voidaan keskustella ryhmässä, lukea lehtiä asiakkaille tai mitä ikinä. Ideoita on paljon ja niitä kehitetään eteenpäin, iloitsee Loponen.
Mahdollisuus pakotettuun yhteyteen on myös työn alla. Yhteyden avatakseen asiakkaan pitää painaa vain yhtä ”nappia” tai kuvaketta vastatakseen kutsuun. Jos asiakas ei vastaakaan, hoitajilla on mahdollisuus avata yhteys pakotettuna.
– Siihen tarvitaan tietenkin asiakkaan etukäteen antama suostumus. Jos asiakas ei vastaa sovittuun kutsuun, soitamme hänelle ensin puhelimella ja jos hän ei sittenkään vastaa, menemme paikan päälle, kertoo Loponen.
Virtuaalihoiva auttaa myös, jos asiakkaalla on mitä kysyttävää ihan vaikka arjen pyörittämisessä.

 

Sosiaalinen isännöinti tuo turvallisuudentunnetta

Palvelumuodossa kumpikin osapuoli hyötyy.

Sosiaalinen isännöinti on uusi palvelumuoto, joka on ollut kokeilussa esimerkiksi Lahdessa.
– Essotella tätä palvelua ei vielä ole kokeiltu, mutta se sopisi mielestäni erittäin hyvin vanhusten rivitalojen tai paritalojen yhteyteen, sanoo Loponen.
Sosiaalista isännöintiä on sovellettu paljon kehitysvammatyössä. Esimerkkinä Lahden malli, jossa isännöitsijä on tarvittaessa kehitysvammaisten naapureittensa apuna, seurana tai tukena erilaisissa arkipäivän tilanteissa-

Sosiaalisella isännöitsijöillä ei ole minkäänlaisia määrättyjä tehtäviä, vaan yhteydenpito ja toimintojen sisällöt lähtevät asukkaiden tarpeista.
– Sosiaalisen isännöitsijän ei tarvitse olla isännöitsijän tutkinnon suorittanut henkilö, terveydenhuoltoalan ammattilainen tai kirjanpitäjä, Loponen terottaa.
Sosiaalinen isännöijä on aivan tavallinen ihminen tai pariskunta, työikäinen tai eläkkeellä oleva. Perusedellytyksenä on hyvä toimintakyky.

Kyse ei ole palkkatyöstä, mutta korvaukseksi työstään sosiaaliset isännöitsijät saavat asua hyvin edullisesti. He maksavat vuokraa noin puolet siitä, mitä muut vastaavissa asunnoissa asuvat vuokralaiset.
– Tässä syntyisi eräänlainen win-win -tilanne. Huokeampia asumiskustannuksia vastaan hän tekisi sovitut tunnit, silloin kun hänen aikatauluunsa sopii. Esimerkkinä kaupassakäynti, seurustelua, lehden ääneen lukemista, kuljetusapu asioilla, mitä vain.
Loposen mukaan apu räätälöitäisiin naapurin tarpeen mukaan.


Hammaslääkäriaikoja ei supisteta

Mikkelin ulkopuolelle on haastavaa saada henkilökuntaa.

Haukivuoren Seutu sai vihiä hammaslääkäripalveluiden vähentämisestä Haukivuorella. Suun terveyspalveluiden päällikkö Tarja Rutkiewicz kertoo, ettei viikoittaisia käyntejä olla supistamassa.
– Aikoja on lisätty vuodesta 2017. Muissakaan satelliittipitäjissä ei ole suunnitteilla hammaslääkäriaikojen vähentämistä, Rutkiewicz toteaa.

Rutkiewicz kertoo, että muualle kuin Mikkelin kaupunkiin on haastavaa saada hammaslääkäreitä.
– Kuopion yliopistosta on saatu viime aikoina vastavalmistuneita, mutta heitä ei voi sijoittaa yksinään sivupisteisiin. Toivottavasti tilanne helpottuu lähivuosina.
Houkuttelevuutta lisäisi Rutkiewicz mukaan panostaminen työhyvinvointiin ja koulutusmahdollisuuksiin.
– Palkkauksella on myös merkitystä. Lisäksi pitää saada alue houkuttelevaksi eli työmahdollisuuksia myös puolisolle sekä perheelle palveluja ja harrastusmahdollisuuksia.

Palveluita pyritään keskittämään jatkuvasti. Rutkiewiczi toteaa, että peruspalvelut on hyvä antaa lähipalveluna. Erikoishoidot kuten kirurgia, oikomishoito ja päivystys, on hyvä tarjota keskitetysti potilasturvallisuuden, konsultaatiomahdollisuuksien ja kustannustehokkuuden vuoksi.
– Kunnan tarjoamia palveluita käytetään omalla paikkakunnalla, mutta myös yksityishammaslääkäreitä hyödynnetään. Moni käy Mikkelissä muutenkin esimerkiksi töissä, joten samalla hoituu muitakin asioita.


Asuntoilmoitus toi Haukivuorelle uusia asukkaita

Janne, Jaatu ja Saila von Müller viihtyvät Haukivuorella. – Tämä on kyllä ihana paikka asua. Kiire jäi pääkaupunkiseudulle. Ei maailma lopu siihen, vaikka kaikki ei koko ajan juoksisikaan, toteavat Müllerit.

Uudet paikkakuntalaiset tykästyivät lämpimään vastaanottoon.

Janne ja Saila von Müllerin perhe oli jo kauan haaveillut, että pääsisi muuttamaan betoniviidakosta maaseudulle, harmautta ja kiirettä pakoon. Kuusilapsisella perheellä oli myös toive isommasta asunnosta ja huokeammista asumiskustannuksista.
– Asuimme Vantaalla 90 neliön asunnossa, jossa oli neljä huonetta ja keittiö, kertoo Saila von Müller.
– Katselimme ja vertailimme eri asumisvaihtoehtoja eri puolilla Suomea usean vuoden ajan.
Lopulta Sailan silmiin osui asuntoilmoitus Haukivuorelta ja se oli siinä.
– Lokakuun lopulla muutimme tänne omakotitaloon, jossa kaikille on riittävästi tilaa ja ympäristö aivan ihana, sanoo Saila.
Kolminkertainen määrä neliöitä on melkoinen helpotus koko perheelle.
– Teinit saivat vihdoinkin omat huoneet, mikä on ollut myös yksi sopeuttava tekijä tänne muuttamisessa, kertoo Janne von Müller.
– Ja myös asumiskustannukset laskivat kertaheitolla ihan huomattavasti.

Perheen isä Janne käy edelleen töissä Vantaalla, mutta etsinnässä on työpaikka lähempää.
– Pois suljettua ei ole sekään, että tekisin töitä kahdessa paikassa, sillä olen nykyisessä työpaikassani tuntityöläisenä, kertoo Janne.
– Kunhan ensin saadaan kaikki tavarat asettumaan paikoilleen ja koti kuntoon täällä, alan katsella uusia työmahdollisuuksia.
Perheen äiti Saila on 15-, 14-, 12-, 9-, 5- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa kotona.
– Aikanaan olen työskennellyt lastenhoitajana ja myyntityössä, mutta viimeiset vuodet on mennyt pesueen kanssa kotona, kertoo Saila.
– Tekemistä on riittänyt aivan mainiosti siinäkin.

Uusi isompi koti mahdollistaa myös kolmannen sukupolven muuton perheen kanssa.
– Äitini on iäkäs ja asuu yksin. Nyt meillä on mahdollisuus ottaa hänet tänne asumaan kanssamme. Se oli myös yksi syy, miksi halusimme isompaan asuntoon ja pois betoniviidakosta, kertoo Saila.
– Emme halua laittaa häntä minnekään palveluasuntoon saati jättää häntä yksin niin kauas. Jos hän vaikka virkistyisi kun olisi elämää ympärillä.

Haukivuori ei ennen muuttoa ollut von Müllereille tuttua seutua.
– Sen verran alue ja talo houkuttivat, että päätettiin lähteä kohti tuntematonta. Kartasta katsottiin, mihin ollaan oikein menossa, nauraa Saila.
– Mutta kun Saila päätti, että tässä on uusi koti, ei kai minulla ollut siihen paljon sanomista, Janne puolestaan naurahtaa.
Perhe on ollut paikkakunnalla vasta vähän aikaa, mutta iloitsee välittömästä hengestä ja lämpimästä vastaanotosta.
– On mukavaa, kun ihmiset heilauttavat kättään tervehdykseksi. Sellaista isossa kaupungissa harvemmin kohtaa, sanoo Janne.
– Ja mikä parasta, jatkuva kiireen tuntu ja ihmismassat jäivät pääkaupunkiseudulle. Eikä enää tarvitse tuijottaa ikkunasta kiviseiniä.

Lyhyen ajan sisällä perhe on todennut Haukivuorelta löytyvän myös kiitettävästi sekä harrastusmahdollisuuksia että palveluja.
– Vuokranantajamme olivat suurena apuna ja tekivät meille muun muassa listaa siitä, mitä palveluja ja harrastusmahdollisuuksia täältä löytyy, iloitsee Saila.
– He soittivat myös kouluun, löytyykö tilaa kolmas, kuudes ja yhdeksäsluokkalaisille. Tuli hyvä mieli, kun vastaanotto on ollut niin lämmin.
– Täällä myös harrastusten pariin pääsee helpommin ja halvemmalla, kuin pääkaupunkiseudulla, jossa kaikki ryhmät täyttyvät heti ja jonot ovat hirmuiset, Janne lataa.

Pääkaupunkiseudulla on tukala tilanne myös asuntojen suhteen. Asuntojonot ovat järjettömän pitkiä, eikä asuntoa ole helppo saada, ellei ole ihan pieniä lapsia tai lapsia ole juuri tulossa.
– Silloinkin jonotusaika on mielestäni liian pitkä, puhumattakaan muista asunnonhakijoista, Janne puuskahtaa.
– Ihmettelen suuresti, miksi kaikki pyritään keskittämään Etelä-Suomeen. Siellä myös rakennetaan koko ajan uusia asuntoja. Suomi on verrattain iso maa ja tilaa olisi vaikka kuinka, mutta kaikki tungetaan samaan paikkaan kuin sillit purkkeihin. Miksi muuta Suomea ei voi asuttaa? Nyt eletään digiaikaa mikä mahdollistaa esimerkiksi etätyön. Ei mene järkeen.
Haukivuorella on kaikki siis niin kuin pitääkin?
– Kun vielä junayhteydet toimisivat, se helpottaisi kummasti liikkumista monellakin tapaa, Janne kuittaa.


Tänään pukeudun pitsiin

Tänään hän pukeutuu pitsiin.

Hempukoita ja voimanaisia Olohuone Gallerian näyttelyssä.

Haukivuoren Pitkäahonmutkassa sijaitsevassa Tarja Forsblomin Olohuone Galleriassa aukesi viime torstaina uusi taidenäyttely.
– Olohuoneessa on jatkuva Elena Gabbasovan näyttely. Hänen lisäkseen täällä on ollut Tapio Pulkkisen puutöitä sekä Mirja Tontin keramiikkatöitä, kertoo Forsblom.
– Nyt vuorossa on Rantasalmelta kotoisin olevan Katriina Kaijan grafiikkaa ja maalauksia. Katriina Kaija on koulutukseltaan taiteen maisteri (kuvataideopettaja) sekä medianomi. Tällä hetkellä hän työstää kuvituksia, kuvataidetta sekä ohjaa työpajoja työhuoneellaan Savonlinnan Wanhalla asemalla.

Naishahmoja, hempukoita, Kaija on tehnyt aina kaiken muun taiteellisen työskentelyn ohella. Hempukoilla alastomuus on tavallista, mutta asusteena on usein vahvasti feminiiniseksi miellettyjä asioita, kuten korkokenkiä, pitsiä, huulipunaa, kukkakuoseja, sukkahousuja tai silkkihanskoja.
– Hempukoissa toistuvia teemoja ovat kehollisuus ja hyväntuulinen ironia stereotyyppistä naisellisuutta kohtaan. Hempukat ovat yleensä joko grafiikan vedoksia tai tussipiirustuksia tai –maalauksia, kertoo Kaija.

Tänään pukeudun pitsiin -näyttelyn kokonaisuus koostuu vuoden 2018 grafiikan vedoksista sekä tussimaalauksista.
– Pitsi on herkkää ja koristeellista kangasta. Piirtämäni ja maalaamani pitsi tavoittelee kaunista pintaa, mutta virheetön se ei ole, päinvastoin. Pitsillä on täysin dekoratiivinen merkitys, mutta siihen liittyy myös paljon mielikuvia: pitsi on sievää ja naisellista sekä se liitetään usein seksikkyyteen. Se voi olla morsiamen siveellinen huntu tai pornografiassa villi sukkanauha, taiteilija kuvailee.
– Sanotaan, että ripaus pitsiä pikkuhousuissa riittää tekemään naisen olosta seksikkäämmän.

Tänään pukeudun pitsiin – näyttely Olohuone Galleriassa pe–su tai sopimuksen mukaan joulukuun puoliväliin.


Energian ympärillä on tiivis verkko

Etelä-Savon Energia Oy luopuu turpeen käytöstä.

Hallinto-oikeuden päätöstä Emostensuon turveottamon ympäristöluvasta ei vielä ole kuulunut. Kansalaisadressi, jossa turpeenottoa vastustettiin, keräsi allekirjoituksia ympäri Suomen. Joukko kaupunginvaltuutettuja teki aloitteen selvityksen turpeen korvaamiseksi muilla energiavaihtoehdoilla.

Etelä-Savon Energia ilmoitti lopettavansa turpeen käytön vuoteen 2035 mennessä.
– Ratkaisua ei ole tehty ulkopuolisen painostuksen alaisena, eikä kyseessä ole edes mikään uusi asia, vaan ESE:n edellisessä strategiassa on jo mainittu turpeen käytöstä luopuminen, sanoo yhtiön hallituksen puheenjohtaja Heikki Nykänen.
– Se määrä, mitä ESE tällä hetkellä turvetta käyttää energiantuotantoon, on erittäin pieni. Turvetta viedään enemmän muualle Suomeen sekä energiantuotantoon että puutarha-alan tarpeisiin.

ESE on 2010-luvulla investoinut lähes 30 miljoonaa euroa turpeen käytön vähentämiseksi muun muassa muuttamalla ja uusimalla polttokattiloitaan.
– ESE on koko ajan määrätietoisesti pudottanut turpeen käyttöä, sanoo Nykänen.
– Puu on tällä hetkellä pääosassa, mutta mitä tulevaisuudessa tapahtuu, se jää nähtäväksi. Uusia vaihtoehtoja kartoitetaan koko ajan.

Tästä huolimatta vuoteen 2035 on vielä pitkä aika ja VAPO tuskin lopettaa turpeennostoa silloinkaan. Haukivuoren vesistöt ja ympäristö ovat vielä pitkään kuormituksen alla.
Kuten Haukivuoren Seutu aikaisemmin on kertonut, seurakunta omistaa Haukivuorella pitkät pätkät hiekkarantaa, jonka läheisyyteen Emostensuon purkuoja laskee. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti Juha Palm vastasi tiedusteluihin, miksi seurakunta ei ole millään lailla reagoinut ympäristölupaan, että seurakunta odottaa hallito-oikeuden päätöstä.

Keskusteluja siitä, kuka istuu missäkin päättävässä elimessä ja miksi asiat Haukivuorella eivät etene on virinnyt turuilla ja toreilla. Esimerkiksi on sanottu, että tuomiokirkkoseurakunnan talouspäällikkö Tiina Snicker olisi vetelemässä naruista, koska hän istuu VAPO:n hallituksessa ja Suur-Savon Sähkön hallituksen varapuheenjohtajan pallilla. Seurakunnan omistusosuus Suur-Savon Sähköstä on Haukivuoren Seudun saamien tietojen mukaan 2250 osaketta. Tämä tarkoittaa 8–10 miljoonan euron suuruista omistusosuutta.

Haukivuoren Seutu kysyi Snickeriltä, näkeekö hän mitään eturistiriitaa tilanteessa, jossa hän on mukana monessa päättävässä elimessä, jotka ovat tiukasti kytköksissä toisiinsa.
– Kun tuomiokirkkoseurakunnassa käsitellään näitä asioita, en osallistu päätöksentekoon, valmisteluihin tai esittelyyn millään tavalla, koska olen jäävi niissä asioissa, mitkä koskevat Suur-Savon Sähköä tai VAPO:a, sanoo Snicker.
– Kokousten pöytäkirjat ovat julkisia ja niistä voi lukea, että olen poistunut paikalta, kun näitä asioita on käsitelty.

 

Turpeenruskeat osingot

Mikkeliläisten luottamushenkilöiden ristiin istuminen erilaisissa luottamustoimissa on poliittissävytteisissä toimielimissä tavallista. Erilaisia luottamuspaikkoja jaetaan poliittisesti esimerkiksi sote-, kiinteistö- ja energiasektorilta.
Mitään ihmeellisempää ei äkkinäinen rivien välistä osaa lukea, mutta tosiasiassa energiayhtiöiden hallinnossa vaikuttavat raskaan sarjan kuntapoliitikot. Mukana on entisiä tai nykyisiä omien ryhmiensä nokkamiehiä ja –naisia, joilla on vaikutusvaltaa. Energiayhtiöiden luottamuspaikat ovat selvästi merkittäviä ja haluttuja luottamuspaikkoja.

Haukivuorelaisesta näkökulmasta katsoen suurta ihmetystä on aiheuttanut Vapon hakeman Emostensuon lupaprosessi ja sen koukerot. Keskisyvyydeltään matalan Kyyveden haasteet vedenlaadun suhteen ovat varmasti kaikkien asiaan vaikuttaneiden tahojen tiedossa. Rantojen omistajat ja aluejohtokunta eivät halua lisää turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta. Mutta mistä kenkä puristaa saatavilla olevasta tiedosta huolimatta?
Kaupunginhallituksen niukasti puoltama Emostensuon lupahakemus kesällä 2016 ei ollut ihme siinä mielessä, että Suur-Savon Sähkö omistaa energiayhtiöiden koalition, Suomen Energiavarat Oy:n, kautta Vapoa. Ei siltikään, vaikka päätöstä vastusti aluejohtokunnan lisäksi myös ympäristölautakunta. Luottamusmiehille kaksilla rattailla ajaminen ei näytä olevan sen helpompaa kuin muillekaan, istuuhan Suur-Savon Sähkön luottamuspaikoilla monta kaupunginvaltuutettua.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan passiivinen kanta on ihmetyttänyt kantahaukivuorelaisia ja mökkiläisiä. Seurakunta omistaa luonnonkaunista ja toistaiseksi hienohiekkaista rantaviivaa aivan Emostensuon purkuojan tuntumasta. Silti seurakunta ei ole ottanut juuri kantaa Vapon lupahakemukseen. Nyt tuotannon aloitus on vain askeleen päässä, vaikka oikeusasteessa valituksen alaisena oleva AVIn päätös ei ollut yksimielinen.
Olisikohan sillä mitään vaikutusta, että seurakunnasta löytyy suora yhteys suomalaisen energia-alan huippupaikalle. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta omistaa merkittävän siivun Suur-Savon Sähköstä ja sitä kautta yhteys löytyy myös Vapoon.

Mene ja tiedä, mutta seurakunnan ja energiayhtiön omistuskytkös ei saa olla Kyyveden ja lapsuusmuistojen parhaan uimapaikan, kirkonrannan laguunin, hinta. Seurakunnan saamat osinkoeurot näyttävätkin nyt kovin turpeenruskeilta.

 

Jarno Laatikainen, Tiina Bolz